Viestikapula -blogi

Viestikapula -blogissa käydään keskustelua puhtaasta urheilusta ja reilusta pelistä. Blogissa julkaistaan joka kuukausi yhden urheilijan tai urheilusta kiinnostuneen kirjoitus. Viestikapula kulkee eteenpäin, kun kirjoittaja haastaa seuraavan viestinviejän mukaan blogiin. Viestin ensimmäisestä osuudesta vastasi Tapio Korjus, joka laittoi viestikapulan liikkeelle toukokuussa 2008.

Voit kommentoida urheilijoiden näkemyksiä ja osallistua keskusteluun. Toimitus valvoo keskustelua ja käy läpi kommentit ennen niiden julkaisemista. Hyvän tavan vastaisia viestejä ei julkaista.

« Takaisin

Urheilun iloa

Olen saanut tehdä unelmaani jo lukiosta päästyäni, vuodesta 1999 alkaen. Ensiksi pelasin 14 vuotta ulkomailla lentopalloa ammatikseni, minkä jälkeen jouduin hetkeksi pysähtymään, kun molemmat polveni leikattiin. Halusin nousta uudelleen huipulle ja tavoitella jotain vieläkin isompaa, siniristilipun alla: olympialaisiin pääsyä ja mitalia siellä. Laji siis vaihtui beach volleyhin, ja parinani on nuori voitontahtoinen talentti Taru Lahti.

Tämä kaikki vaatii hurjasti työtekoa, mutta ennen kaikkea uskoa omiin mahdollisuuksiinsa ja niiden eteenpäin viemiseen. On hienoa saada tehdä tätä samankaltaisen ihmisen kanssa, jolla myös tavoitteet hipovat pilviä. Joka päivä mietimme, miten voimme kehittyä ja olla parempia. Olen aina tykännyt ”hikoilla” ja elää isolla tunteella ylä- ja alamäet, että voisin saavuttaa haluamani ja tietää rajani. Olen onnekas, kun vieläkin saan etsiä niitä.

Voin helposti yhtyä Viestikapula-blogin aloittajan, Tapio Korjuksen sanoihin. Urheilu on tarjonnut kaikki nämä vuodet isosti sisältöä elämääni, ja rakastan mahdollisuutta kehittyä rajattomasti. Mottoni onkin: Kun et ajattele olevasi parempi, et enää ole edes hyvä (Si tu ne pense pas être meilleure tu n’es plus bon – mottoni nimittäin syntyi pelatessani Ranskassa 2000-luvun alussa). Silloin kun en enää jaksa kehittyä tai siihen ei löydy enää motivaatiota, on aika laittaa bikinit naulaan ja tehdä jotain, missä voin kehittyä. Näin olen sanonut jo 15 vuotta sitten, ja vieläkin pelaan!

Olen aina halunnut tehdä tämän kaiken puhtaasti. Haluan tietää missä menevät minun rajani, eivät minkään aineiden rajat.

Ulkomailla ja Suomessa minua on testattu läpi kaikki ammattilaisvuoteni. Lentopallossa useimmiten testattava joukkueesta vedetään arvalla, ainakin ulkomaisissa sarjapeleissä. Play offit ovat asia erikseen, ja niissä toki vaikuttavat myös pelien tulokset. Siitä tuli jo vitsi, sillä arpa osui miltei aina minuun. Joukkue oli tyytyväinen, koska olin nopea näytteenantaja ja riippuen toisesta osapuolesta pääsimme useimmiten vieraspelireissuista nopeasti kotimatkalle ilman turhaa odottelua.

On hienoa, että testataan paljon. Silloin ei tarvitse jossitella. Azerbaidzhan on kenties ollut  ainoa maa, jossa meitä ei testattu, ja siellä en todellakaan suostunut laittamaan suuhuni kaikkea mitä lääkäri eteen toi. Urheilija on aina viime kädessä vastuussa siitä, mitä suuhunsa laittaa, ja Suomessa onkin hyvin opetettu olemaan varovainen sen kanssa.

Azerbaidzhanissa peli ei muutenkaan ollut reiluinta mahdollista. Tuomareita lahjottiin, ja tulokset yritettiin ostaa tai ostettiin rahalla. Se turhautti ja vei aidon ilon urheilemisesta. Mielessä kävi vain, miksi olen yrittämässä pelata voitosta, jos se ei kuitenkaan tulisi tapahtumaan. Kaudella 2010–2011 ennen play offien alkua joukkueeni johto puhui, että Rabita Baku pelaisi seuraavana kautena Mestareiden liigaa. Kysyin ihmetellen: ”Eikö sitä pelaa se, joka voittaa Azerbaidzhanin mestaruuden?” Vastaus oli: ”Joo, joo, mutta Rabita voittaa, koska heillä on eniten rahaa.” Näin oli käynyt jo aikaisemmin samalla kaudella Challenge Cupin puolivälierässä. Tuohon kohtaan meni totaalisesti maku. Rabita Baku voitti mestaruuden.

En ole koskaan halunnut elää epävarmuudessa, että joku voisi joskus riistää minulta yhtäkään saavuttamaani mitalia. Ne ansaitusti kuuluvat minulle. En kestäisi rehellisyyden nimissä maan alle vajoamista ihmisenä, jos olisin käyttänyt kiellettyjä aineita parantaakseni urheilutulostani ja sitä kautta saavuttanut jotain. Huono omatunto kulkisi mukanani koko elämäni. Elämä on tehty nautintoa varten. Eikä se tarkoita, että se sitä aina olisi, mutta pyrkiminen siihen puhtaasti ja rehellisesti tuo aitoa iloa. Ei tarvitse olla kukaan muu kuin se joka on.

Riikka Lehtonen
Lentopalloilija

Riikka Lehtonen haastaa seuraavaksi Viestikapula-blogin kirjoittajaksi taekwondoin Suvi Mikkosen.

Susanna Sokka

Susanna Sokka

viestintäpäällikkö

puh: 040 740 7477

email: susanna.sokka@suek.fi