Viestikapula -blogi

Viestikapula -blogissa käydään keskustelua puhtaasta urheilusta ja reilusta pelistä. Blogissa julkaistaan joka kuukausi yhden urheilijan tai urheilusta kiinnostuneen kirjoitus. Viestikapula kulkee eteenpäin, kun kirjoittaja haastaa seuraavan viestinviejän mukaan blogiin. Viestin ensimmäisestä osuudesta vastasi Tapio Korjus, joka laittoi viestikapulan liikkeelle toukokuussa 2008.

Voit kommentoida urheilijoiden näkemyksiä ja osallistua keskusteluun. Toimitus valvoo keskustelua ja käy läpi kommentit ennen niiden julkaisemista. Hyvän tavan vastaisia viestejä ei julkaista.

« Takaisin

Unohtakaa Lahden tapahtumat…

Kesä on tarjonnut urheilun ystäville runsain mitoin viihdettä: ensin kolmen viikon pituinen Tour de France, sen jälkeen uinnin MM-kisat Kazanissa ja huipennuksena yleisurheilun MM-kisat Kiinassa. Kun oman maan urheilijat eivät loista mitalitilastoissa eivätkä vastaa katsojien odotuksiin, matti meikäläinen lähtee herkästi selittämään epäonnistumisia syyttämällä ja vihjailemalla, että muiden maiden urheilijat käyttävät vilppikonsteja. Syyllistävä sormi osoittaa kohti ruutua, ja urheilubaarin viereisestä pöydästä kuuluu: "Kaikki käyttää".

Mutta onko asia todella näin? Kaikkiko käyttävät? Onko puhdasta urheilua olemassakaan? Onko mahdollista voittaa mitali puhtain keinoin?

Vuonna 1978 Science-lehdessä julkaistiin tutkimus, joka käsitteli sammakoiden seksuaalista käyttäytymistä (1). Puusammakoilla (green tree frog) oli havaittu malli, jossa potentiaalisesti pariutumisen kannalta suosituimmassa asemassa olevat vahvimmat sammakot pystyivät houkuttelemaan äänellään naispuolisia sammakoita. Houkuttelu vaatii hyvää fyysistä kuntoa ja energiavarastoja. Fyysisesti vaativa suoritus kesti noin yhdeksän minuuttia. Joukossa oli kuitenkin myös heikompia yksilöitä, jotka eivät tuhlanneet energiaansa houkuttelemiseen vaan naispuolisen sammakon lähestyessä käyttivät tilaisuuden hyväksi. Vahvimmat ja väsyneimmät jäivät tyhjin käsin. Näitä heikompia, toisten kustannuksella hyötyviä sammakoita oli arviolta 15 prosenttia.


Viite 2, kuvan lähde.

Ihminenkään ei biologisena lajina poikkea muista. Amerikkalaisen tutkija Jim Stray-Gunderssenin ja professori Tapio Videmanin julkaisemista Lahden 2001 MM-kisoja koskevista tiedoista käy ilmi, että 17 prosentilla urheilijoista oli erittäin poikkeavia verimuutoksia, jotka isolla todennäköisyydellä viittasivat veridopingiin. Näiden poikkeavien löydösten osuus oli korkeimmillaan mitaleita voittaneiden urheilijoiden keskuudessa (3).

Seuraavassa kuvassa näkyvät tiedot Lahden 2001 MM-kisojen urheilijoiden verilöydöksistä. Jokaisessa tolpassa löydökset on kuvattu sijoituksen mukaan jokaisesta yhdeksästä käydystä kisasta. Ylimpänä näkyvät parhaiten sijoittuneet urheilijat. Mustalla soikiolla kuvatut löydökset olivat erittäin poikkeavia. Nämä löydökset kuvaavat hyvin 2000-luvun alun aikaista tilannetta kansainvälisessä kilpaurheilussa.


Kuvan lähde viite 3.

Tämän tiedon valossa ja Lahden ikävät tapahtumat huomioon ottaen on helppo lähteä syyllistämään huippu-urheilijoita vilppikonsteista. Pitää kuitenkin muistaa, että puhutaan melkein 15 vuoden takaisista tapahtumista. Niiden jälkeen antidopingrintamalla on tapahtunut monia asioita.

Itse urheilu- ja liikuntalääketieteen ammattilaisena ja pitkän linjan antidopingalan asiantuntijana jaan urheiluhistorian kahteen aikakauteen: aikakauteen ennen vuotta 1999, jolloin Maailman Antidopingtoimikunta WADA perustettiin, ja sen jälkeiseen aikaan vuodesta 2000 eteenpäin.

Viime vuosisadan alussa kilpaurheilun nousu perustui poliittiseen agendaan. Ensimmäistä kertaa urheilu ja politiikka löivät näkyvästi yhteen Berliinin olympiakisoissa vuonna 1936. Toisen kerran urheilu ja politiikka nousivat parrasvaloihin Helsingin olympiakisoissa vuonna 1952, jolloin Neuvostoliitto otti ensimmäistä kertaa mittaa kilpakumppaneistaan kansainvälisellä tasolla. Seuraavat 30 vuotta urheilu pysyi kylmän sodan välineenä, jonka tarkoituksena oli osoittaa suurvaltioiden poliittisten järjestelmien paremmuutta. Kamppailu urheiluareenoilla käytiin vain muutaman maan kesken.

Tämä vaihe kesti 1980-lukuun saakka, jolloin Kansainvälisen Olympiakomitean johtoon nousi Juan Antonio Samaranch. Samaranchin johdolla urheilu alkoi kaupallistua ja stadionien seiniin ilmestyä sponsorilogoja lisääntyvissä määrin. Kilpaurheilun kehityksen myötä KOKin toimenpiteet dopingin kitkemiseksi jäivät varsin vähäpätöisiksi. Esimerkiksi painonnostaja Vladimir Taranenkon nimissä oleva maailmanennätys on peräisin vuodelta 1988. Samana vuonna alkoivat ensimmäiset kilpailun ulkopuoliset dopingtestit, ja ennätys jäi pysymään nykypäivään saakka. Tämän ajanjakson aikana dopingtoiminta oli monessa maassa tutkimuksiin perustuvaa ja valtionjohteista. Näiden vuosikymmenien urheilusaavutukset ja ennätykset ovat vielä historian valossa selvittämättä (4).

Urheilun kaupallistuminen toi uusia maita kentälle. Itäblokin maiden romahdus 1990-luvun alussa vauhditti tätä prosessia.


Kuvan lähde viite 5.

Tilannetta dopingin suhteen 1990-luvulla kuvaavatkin hyvin Kari-Pekka Kyrön sanat: "Villi länsi" (6). Näiltä ajoilta on jäänyt elämään myös pyöräilyyn liittyvä lausahdus: “During the day, we live to ride and during the night, we ride to live”. Päivällä elämme pyöräilläksemme ja öisin pyöräilemme elääksemme. EPOn väärinkäytön seurauksena veren viskositeetti muuttui trombeille altistavaksi ja veri muuttui niin paksuksi, että pyöräilijät joutuivat nousemaan pyöränsatulaan yöllä vilkastuttaakseen verenkiertoaan ja vähentääkseen hengenvaarallisten hyytymien muodostumista. EPO tuli lääkemarkkinoille 1990-luvun taiteessa, ja pelkästään pyöräilyssä dokumentoitiin kahden ensimmäisen vuoden aikana yli 20 urheilijan äkkikuolema.

Samaan aikaan perinteiset urheilumahdit jatkoivat dominointia urheiluareenoilla. Entistä enemmän vahvistui käsitys siitä, että doping tuhoaa urheilun perustaa eli reilun pelin periaatetta, vääristää kilpailua ja vaarantaa urheilijoiden terveyttä. Tämä johti Maailman Antidopingtoimikunta WADAn perustamiseen.

Tässä kuvassa on tuotu esille Kansainvälisen pyöräilyliiton tilastot urheilijoiden poikkeavista veriparametreista vuosilta 2001–2013. Kuvan lähde viite 7.

Ensimmäisinä vuosina (2001/2002) on nähtävissä poikkeavan paljon näytteitä, joissa retikulosyytit eli nuoret punasolut ovat fysiologisten rajojen yläpuolella. Näin on noin 15 prosentissa näytteistä. Löydökset viittaavat epäsuorasti punasolutuotantoa kiihdyttävän EPOn väärinkäyttöön. Juuri 15 prosenttia on mielenkiintoinen sattuma, kun sitä verrataan alussa kertomaani esimerkkiin sammakoista. Ihminen ei poikkea muista eläinlajeista.

EPOn käytön paljastava testi otettiin virallisesti käyttöön vuonna 2002. Tämä johti siihen, että pyöräilijät siirtyivät käyttämään silloin testeissä näkymättömiä verensiirtoja. Uskon, että samoin tapahtui muissakin kestävyyslajeissa. Seuraavina vuosina (2003/2004) retikulosyytien määrä näytteissä laski merkittävästi. Sellaisten näytteiden osuus nousi, joissa retikulosyytien määrä verensiirtojen punasolutuotantoon lamauttavan vaikutuksen vuoksi oli erittäin alhainen (8).

Elokuussa 2004 Ateenan olympialaisissa otettiin käyttöön homologisia verensiirtoja paljastava testi. Ensimmäisenä kärähtänyt urheilija oli kultamitalin voittanut pyöräilijä Tyler Hamilton. Ranskalainen antidopinglaboratorio kuitenkin mokasi, ja toinen todistamiseen vaadittava dopingnäyte meni pilalle. Urheilija selvisi ilman rangaistusta. Punasolujen elinkaari on noin 120 päivää. Hamiltonilta heti olympialaisten jälkeen Espanjan ympäriajon yhteydessä otetut näytteet viittasivat edelleen verensiirtojen käyttöön (9). Tästä rangaistuksena seurasi kahden vuoden kilpailukielto. Se vaikutti käytäntöihin ja on nähtävissä vuoden 2005 nytkähdyksenä veriarvoissa. Huijarit oppivat nopeasti ohittamaan testejä ja siirtyivät enimmäkseen käyttämään autologisia verensiirtoja. Tätä kesti vuoteen 2007 asti, kunnes UCI ensimmäisenä kansainvälisistä lajiliitoista otti käyttöön biologisen passin.

Biologinen passi perustuu urheilijoiden veriarvojen yksilölliseen seurantaan pitkällä aikavälillä. Kerättyjen arvojen perusteella luodaan omia yksilöllisiä viitearvoja urheilijan veriarvoille. Kielletyt aineet voivat näkyä dopingtestissä lyhyen ajan, mutta niiden aiheuttamat muutokset näkyvät pidempään (10). Tässä myös korostuvat antidopingviranomaisten rooli seurannassa ja dopingtestien kohdentamisessa sekä lajin ymmärrys fysiologian, valmennusopin ja lääketieteen näkökulmasta (11).

Poikkeavuudet arvoissa voivat tarkoittaa dopingin käyttöä ja vaativat toimia antidopingviranomaisilta. Tässä kuvassa on esimerkki urheilijasta, joka käytti veridopingia ja jäi biologisen passin tietojen sekä kohdistettujen dopingtestien perusteella kiinni.


Kuvan lähde viite 8.

Kansainvälinen urheilijoiden olinpaikkatietojen järjestelmä ADAMS helpottaa myös seurantaa.
Poikkeavien veriarvojen määrä vuodesta 2001 vuoteen 2013 laski melkein kymmenenkertaisesti (7). Tämä on muistettava, kun puhutaan vanhasta muistista Lahden tapahtumista tai lähdetään perusteettomasti leimaamaan huippu-urheilijoita.

Ei pidä myöskään unohtaa, että WADAn akkreditoimissa laboratoriossa jatkuvasti kehitetään uusia antidopingtestejä. Alla olevasta kuvasta näkyvät uuden testin vaikutukset dopingtapausten määrään vuosina 2006–2008. Tammikuussa 2006 otettiin käyttöön muunneltu testi, joka perustuu metandienonin (anabolinen steroidi) niin sanottuihin pitkäkestoisiin metaboliiteihin eli johdonnaisiin, jotka näkyvät testeissä pidempään kuin metandienoni (12).


Kuvan lähde viite 12.

Samoin on käynyt eniten käytetyn anabolisen steroidin, stanozololin, kanssa. Sen muunneltu testi otettiin käyttöön vuonna 2013 (12).

Virossa olemme pyrkineet soveltamaan urheilijoiden seurannassa kriittisen voiman konseptiin perustuvan matemaattisen mallintamisen periaatteita, joilla tehostetaan valvontaa. Esimerkiksi vuonna 2013 veridopingista kärähtäneen virolaisen maratoonari Ilja Nikolajevin matemaattisessa mallissa oli viitteitä hänen suorituskykyynsä nähden suhteettomasta urheilutuloksesta.

Laskennallisen mallin mukaan Nikolajevin odotettavissa oleva tulos maratonilla olisi ihanteellisissa olosuhteissa 2 tuntia 21 minuuttia ja 4 sekuntia. Vuonna 2012 Frankfurtin maratonin matka taittui 2 tunnin 21 minuutin ja 14 sekunnin aikaan. Keväällä 2013 tulos Kööpenhaminan maratonilla oli lähellä laskennallista arviota: 2 tuntia 20 minuuttia ja 50 sekuntia. Samana syksynä juostulla Frankfurtin maratonilla Ilja juoksi tuloksen 2 tuntia 17 minuuttia ja 31 sekuntia, joka ylittää odotukset laskennallisesta fysiologisesta suoritusrajasta. Heti maratonin jälkeen kerätyt näytteet antoivat viitteitä veridopingin käytöstä, ja alkuvuodesta 2015 urheilija sai kilpailukiellon. Tapauksen käsittely Kansainvälisessä Yleisurheiluliitossa kesti yli vuoden. On mielenkiintoista, että sinä aikana urheilija ehti juosta vielä yhden maratonin, jonka tulos oli laskelmien mukaan taas hänen fysiologiansa puitteissa: 2 tuntia 21 minuuttia ja 34 sekuntia. Urheilutulosten mallintamisen perusteella ei jaeta dopingrangaistuksia, mutta niitä kannattaa hyödyntää antidopingvalvonnassa yhdistettynä muihin arvoihin. Samoja periaatteita pyritään soveltamaan myös muissa urheilulajeissa, mikä helpottaa antidopingviranomaisten toimintaa ja testien kohdentamista sekä tehostaa resurssien käyttöä. Tämän toiminnan merkitys korostuu erityisesti kansallisten, kansainväliselle tasolle pyrkivien kärkiurheilijoiden seurannassa. Mainittakoon, että Frankfurtin maratonin tuloksella Nikolajev alitti EM-kisojen tulorajan ja sai näin mahdollisuuden osallistua Zürichin 2014 EM-kisoihin.

Vastaavanlaisia periaatteita on jo aikaisemminkin sovellettu monessa lajissa. Esimerkiksi hiihdossa on vuosikausia toiminut FIS-pisteytys, jonka mukaan voi seuloa ja kohdentaa testejä. Samoin hiihtoratojen homologoinnissa piilee mahdollisuus seurata urheilijoiden fysiologisia ominaisuuksia ja niiden muutoksia läpi kauden.  Homologoinnin vaatimukset nousujen suhteen antavat vertailupohjan urheilijoiden fysiologisten ominaisuuksien seurantaan. Siinä karsitaan monen myötävaikuttavan tekijän, kuten suksien voitelun, vaikutuksia hiihtosuoritukseen. Pyöräilyssä Tour de Francen viimeisimmän etapin mäkiosuus Alpe de Huez (13) on toiminut vertailuna vuosikausia.

Tutkimuksista tiedetään, että joukko tekijöitä vaikuttaa dopingin käyttöön: esimerkiksi etninen tausta, ikä, koulutustaso, sosiaalinen asema, urheilulaji, seura ja valmentaja (14). Esimerkiksi Virossa vajaan 30 prosentin venäjänkielisellä vähemmistöllä on isoin osuus dopingista kiinnijääneiden keskuudessa. Sama on havaittavissa myös kansainvälisellä tasolla. IAAF:n tilastojen mukaan kaikista 51 biologisen passin perusteella kiinnijääneestä urheilijasta 26 edusti Venäjää (mukaan laskematta muita entisen Neuvostoliiton maita) (15,16). Hyvin todennäköisesti taustalla on kansallinen mentaliteetti ja asenteet urheilupiireissä. Niissä voi edelleen voi törmätä näkemyksiin, etteivät anaboliset aineet ole suorituskykyä parantavia aineita eli dopingia, vaan aiheettomasti kiellettyjä elimistöä uuvuttavasta harjoituksista palauttavia aineita.

Näen, että tulevaisuudessa antidopingvalvonnassa otetaan käyttöön uusia ADAMS-järjestelmään yhdistettyjä, moniparametreihin ja tekijöihin pohjautuvia seurantamenetelmiä. Niillä ja neuraalisten verkostojen ) avulla valvonta tehostetaan entistä enemmän.

Biologinen passi teki läpimurron antidopingtaistelussa. Sen vaikutus alkoi näkyä muutaman vuoden viiveellä. Esimerkiksi reilu kaksi vuotta sitten omalla Facebook-sivullani kommentoin seuraavalla tavalla:

Kahden vuoden kuluttua Facebook-päivityksestäni tammikuussa 2015 ennusteeni kävi toteen. Olga Kaniskina, Sergei Kirdjapkin, Valeri Bortsin, Sergei Bakulin ja Vladimir Kanaikin saivat biologisen passin perusteella IAAF:n päätöksellä kilpailukiellon. Pitää muistaa, että nämä urheilijat ovat voittaneet yhteensä neljä olympiamitalia ja 12 MM-mitalia. Biologinen passi perustuu pitkäaikaiseen seurantaan, jossa tuloksia vertaillaan aikaisempiin ja urheilijaprofiilin laatiminen vie aikansa. Monen edellä mainitun urheilijan ensimmäiset näytteet ovat peräisin vuodelta 2009, joten passin vaikutukset antidopingrintamalla tulevat viiveellä.

Edellä mainitun lisäksi tällä hetkellä tutkitaan aktiivisesti niin sanottua ”omiikka”-metodia (professori Pitsiladis), jolla pyritään kartoittamaan lääkkeiden aiheuttamia muutoksia geenikartassa. Tästä voi lähiaikoina tulla biologista passia täydentävä menetelmä, jolla tukitaan passin porsaanreikiä (17,18).

Tästä kuvasta näkyy verinäytteiden statistiikka biologista passia varten alkaen vuodesta 2009.


Kuvan lähde viite 19.


Kuvan lähde viite 19.

Kansainvälinen pyöräilyliitto on edelläkävijänä. Hiihto ja yleisurheilu tulevat perässä.

Huijareiden mahdollisuudet vilppikonsteihin ovat viime vuosina vähentyneet merkittävästi. Tämä muuttaa ja muokkaa kansainvälistä olympiaurheilua lähivuosina. Biologisen passin aikakausi on urheiluhistorian puhtain aikakausi läpi aikojen. Kestävyyslajeissa eletään aikoja, joissa arvokisamitaleihin pystyy yltämään puhtain keinoin. Se näkyy myös edellisen kahden vuoden pyöräilyn Gran Toureissa. Uusia nimiä nousee huipulle, kun tehostettu antidopingvalvonta tasoittaa mahdollisuuksia. Lähitulevaisuus näyttää valoisammalta kuin koskaan. Tämä ei tarkoita antidopingjärjestelmän murskavoittoa, mutta nyt monessa kestävyyslajissa voimasuhde on muuttunut antidopingjärjestelmän puoleiseksi.

Samoihin aikoihin kun pyöräilyliitto otti biologisen passin käyttöön, WADA aloitti yhteistyön lääkevalmistajien kanssa. Kaikista dopingina väärinkäytetyistä aineista 99,9 prosenttia on lääkkeiksi tarkoitettuja aineita. Aineiden väärinkäytön mahdollisuudet kartoitetaan nykyisin jo varhaisessa kehitysvaiheessa. Esimerkiksi Pekingin vuoden 2008 kisoissa Bahrainin Rashid Ramzi antoi positiivisen näytteen CERAsta, vaikka sillä hetkellä aine ei ollut edes hyväksytty lääkkeenä. Ramzin juoksu Pekingin 1500 metrin finaaleissa on mitä parhain esimerkki dopingin antamista eduista. Loppusuoralla huomaa, että suurin osa kilpailijoista juoksee useamman metrin päässä voittajasta. Tällaisen eron dopingilla sai aikaan huijarin ja muiden välille vielä Pekingissä.

https://www.youtube.com/watch?v=Xyt6NAkgawE

Toiseksi vuoden 2008 olympiakisoissa uskomattomassa irtiotossa juosseen Asbel Kipropin nimi on tänä vuonna yhdistetty pahamaineiseen tohtori Gabriel Rosa ja poikkasna Federicon juoksutalliin Rosa & associati. Se on tällä hetkellä toimintakiellossa Keniassa ja viranomaisten tutkinnan alla (21).

Viimeisin esimerkki lääkevalmistajien ja WADAn yhteistyöstä on Fabio Taborren käry FG-4592-aineesta, joka on kolmannen tutkimusvaiheen uusi ESA-ryhmään (erythropoesis stimulating agents) kuuluva valmiste, jota ei ole edes lääkkeenä (21).

Tämän lisäksi voi luetella useita uudistuksia, joita WADA on saanut uudella alkuvuodesta voimaan tulleella säännöstöllään aikaan. WADAn uudistetun antidopingsäännöstön raameissa pystytään entistä parempaan yhteistyöhön muiden viranomaisten, kuten tullin ja poliisin, kanssa. Yhä useampi maa on kriminalisoinnut dopingin ja rinnastanut sen huumeisiin. huumeisiin. Arvokisoissa kerättyjä näytteitä säilytetään 10 vuotta, ja niitä pystytään analysoimaan takautuvasti uusilla testeillä. Mielestäni merkittävin muutos uusimmassa säännöstössä on urheilijoiden tukijoukkojen vastuu dopingtapauksissa (21).

Pienissä urheilupiireissä kansainvälisellä tasolla tunnetaan hyvin ihmisiä, jotka on säännönmukaisesti yhdistetty dopingrikkomuksiin. Usein samat nimet ovat eri urheilijoiden taustalla: tunnetuimmat ehkä professori Francesco Conconin koulukunnan kasvatti tohtori Michele Ferrari, espanjalaiset lääkärit Luis Garcia del Moral ja Eufemiano Fuentes sekä professori Sergei Portugalov. Pelkästään Eufemiano Fuentes on ollut tekemisissä yli 200 kilpaurheilijan kanssa. Tämä kertoo, kuinka laajamittaiseen toimintaan yksittäiset tekijät pystyvät. Lista ei rajoitu vain lääkäreihin, jotka tahraavat urheilulääketieteen maineen lääketieteen erikoisalana, vaan myös esimerkiksi valmentajat, fysioterapeutit ja farmaseutit voivat joutua vastuuseen dopingrikkomuksesta. Reilu kaksi viikkoa sitten ilmestyi ensimmäinen WADAn laatima nimilista, joka koostuu suurimmaksi osaksi italialaisista (23). Tässä näkyvät kulttuurikohtaiset erot dopingkäytössä. Italian kohdalla puhutaan professori Conconin perinnöstä. Tämä uudistus on mielestäni erittäin tervetullut, ja sen vaikutus urheilun puhdistamisessa voi olla erittäin iso.

Ongelmia on kuitenkin edelleen, ja tekemistä antidopingpuolella riittää. Biologisen passin steroidiprofiilin juurruttaminen nopeus- ja voimalajeissa alkoi vasta vuonna 2013. Siinä ollaan samassa tilanteessa kun pyöräilyssä vuonna 2007, eli alkuvaiheessa. Laboratorion testeissä on myös edelleen omia porsaanreikiä. Esimerkiksi kasvutekijät, EPOn mikroannokset, geenidoping, lyhyeen puoliintumisajan biologisesti aktiiviset peptidit ja joukko muita aineita ovat edelleen haaste antidopingviranomaisille.

Tämän lisäksi ongelmana on, että eri maiden dopingtestien määrät vaihtelevat. Määristä on ollut viime aikoina puhetta, ja dopingtestien määrä on suhteutettu väestölukuihin. Mielestäni tämä ei ole paras vertailu, vaan dopingtestien määrä pitäisi suhteuttaa maan kilpaurheilijoiden määrään. Bangladeshin väkiluku on 160 miljoonaa, mutta maasta ei ole olympiaurheilun historian aikana päässyt kisoihin yhtäkään urheilijaa, joka olisi alittanut olympiarajoja. Pidän suhteettomana vaatia eri mailta testien määriä väkiluvun perusteella. Sen sijaan testien määrä on perusteltava kansallisen ja kansainvälisen kilpaurheilijoiden poolin mukaan. Kehittyneet maat ovat dopingtestien tilastojen kärjessä.

Näen vaihtelevuutta myös eri maiden antidopingtoimikuntien toimintatavoissa. Tilanne ei ole yhdenvertainen. Näkisin tärkeänä lisätä kansallisten antidopingtoimikuntien läpinäkyvyyttä. Antidopingtoimikunnat ovat velvoitettuja noudattamaan kansainvälistä WADAn säännöstöä, mutta niiden oman toiminnan valvonnassa on parantamisen varaa.

Näkisin ja toivoisin, että tulevaisuudessa kansalliset antidopingtoimikunnat myös julkaisisivat tilastoja ja tarkempia tietoja testatuista urheilijoista. Näin tekee esimerkiksi Kansainvälinen Painonnostoliitto. Tällä tavalla voisi lisätä avoimutta urheilussa, tietoisuutta antidopingtoiminnan haasteista ja ymmärrystä toiminnan tärkeydestä. Kun urheilijat pääsevät tarkistamaan, ketkä kilpakumppaneista on testattu ja milloin, se lisää antidopingjärjestelmän uskottavuutta. Näin ei välttämättä tule tapahtumaan poliittisista syistä, koska se antaisi pohjan arvostella kansallisten antidopingtoimikuntien toimintaa ja horjuttaa niiden monopoliasemaa. Viimeisin skandaali kansainvälisen yleisurheiluliitto IAAF:n kanssa osoitti, että toiminnassa on parantamisen varaa. Toki usein taustalla on resurssipulaa, mutta aikaisempi kokemus osoitti, että avoimuus palkitsee ja lisää ymmärrystä antidopingtoiminnan merkityksestä ja tärkeydestä.

Esimerkiksi ennen Lontoon olympialaisia Jamaikan antidopingtoimikunnan (JADT) toiminnanjohtaja Renee-Anne Shirley nosti rohkeudessaan julkisuuteen kansallisen organisaation testaustoiminnan epäkohtia. Tämä johti ensin hänen erottamiseensa. Se aiheutti voimakkaan kansainvälinen reaktion, joka pakotti 12-henkisen JADT:n johtokunnan eroamaan ja lopuksi johti koko antidopingtoimikunnan henkilöstön vaihtamiseen. Kansallisella tasolla toiminta ei ole suojattu inhimillisiltä tekijöiltä, mikä voi vaikuttaa päätöksentekoon. Tulevaisuudessa näkisin, että kansallisissa antidopingtoimikunnissa voisi olla kansainvälinen edustusto, joka puolueettomana tahona ottaisi osaa päätöksentekoon. Se toisi lisää läpinäkyvyyttä.

Antidopingtoiminnan voimavaroja ei voi jättää huomiotta. WADAn pääsihteeri David Howman vertasi taannoin osuvasti antidopingtoimikunnan resursointia kilpaurheilun kehitykseen. Manchester Unitedin kärkipelaajan Wayne Rooneyn tienestit olivat 2000-luvun alkupuolella noin 2,5 miljoonaa euroa ja yltävät nyt melkein 20 miljoonaan vuodessa. Vastaavasti WADAn vuosibudjetti oli 2000-luvun alussa noin 13 miljoonaa euroa ja kasvoi samassa ajassa 20 miljoonaan euroa. Tässä syntyy epäsuhta urheilussa kasvaneiden palkkioiden ja antidopingtoiminnan resursointiin. Toisaalta antidopingtoiminnan läpinäkyvyyden lisääminen voisi myös innostaa urheilijoita painostamaan kansainvälisiä ja kansallisia liittojaan.

Antidopingtaistelu ei ole pelkästään antidopingorganisaatioiden tehtävä. Se kuuluu myös aktiiviurheilijoille, jotka omilla kannanotoillaan, esimerkillään ja toiminnallaan voisivat auttaa antidopingtaistelussa. Viime vuoden skandaali Uudessa-Seelannissa on tästä hyvä esimerkki. Nuori painonnostaja alkoi avoimesti vastustaa valmentajansa tarjoamia steroideja ja nosti ongelman julkisuuteen. Samaan kategoriaan kuuluu myös HIFK:n kapteeni Teemu Ramstedtin hiljattainen kannanotto Ilta-Sanomien sivuilla (24).

Tekstini tarkoituksena oli näyttää lukijoille kilpaurheilua historian ja antidopingjärjestelmän kehityksen näkökulmasta ja sen myötä viime vuosina kansainvälisen kilpaurheilun maastossa tapahtuneita muutoksia. Mielestäni tilanne ei vaikuta niin epätoivoiselta kuten monelle rivikansalaiselle voi tuntua oman maan urheilijoiden epäonnistumisen hetkinä. Syitä kannattaa etsiä muualta. Tärkein viestini on, että nyt kannattaa unohtaa Lahden tapahtumat. Se on menneisyyttä, jolla ei ole mitään tekemistä nykytilanteen kanssa. Nyt pitää keskittyä ja katsoa tulevaisuuteen. Tässä kohtaa kuuluisi visioida suomalaisen kilpaurheilun kehitysstrategia, ottaen huomioon antidopingjärjestelmän kansainvälinen kehitys ja kotimaiset olosuhteet. Tämä on kuitenkin jo erillinen aihe, joten haastan seuraavaksi kirjoittajaksi Kari Niemi-Nikkolan.

Sergei Iljukov
Urheilulääkäri, Liikuntalääketieteeseen erikoistuva
Kuopion liikuntalääketieteen tutkimuslaitos
Eestin Antidopingtoimikunnan pitkäaikainen asiantuntija

Lähteet:
1)    Perrill S.A. et al. Sexual Parasitism in the Green Tree Frog (Hyla cinerea). Science. 1978 Jun 9;200(4346):1179-80.
2)    http://www.bbc.co.uk/nature/19886131
3)    J. Stray-Gundersen et al. Abnormal hematologic profiles in elite cross-country skiers: blood doping or? Clin J Sport Med. 2003 May;13(3):132-7.
4)    Tim May. Sport And Society: History, Power And Culture: History, Power and Culture. Open University Press 2005.
5)    Marco Cardinale blog: http://marcocardinale.blogspot.fi/
6)    Helsingin Sanomat, Kuukausiliite. 3.1.2009 Kari-Pekka Kyrö puhuu suunsa puhtaaksi.
7)    prof. R-O Schumacher presentation ”Current perspectives of Anti-Doping in Cycling” Leeds, 2013.
8)    M. Zorzoli. Biological passport parameters. Journal of human sport & exercise, 2011, 6(2): 205-217.
9)    CAS decision on Tyler Hamilton 2005.
10)    Sottas P.E. et al. The Athlete Biological Passport. Clinical Chemistry 2011, 57(7): 969-976.
11)    Marclay F. et al. Perspectives for forensic intelligence in anti-doping: thinking outside of the box. Forensic Science International. 2013; 229: 133-144.
12)    Geyer H, et al. Br J Sports Med 2014; 0:1–8.
13)    http://sportsscientists.com/
14)    Sottas P-E et al. Prevalence of Blood Doping in Samples Collected from Elite Track and Field Athletes. Clinical Chemistry. 2011; 57 (5): 762-769.
15)    https://en.wikipedia.org/wiki/Biological_passport
16)    http://www.iaaf.org/about-iaaf/documents/anti-doping
17)    Reichel C. OMICS-strategies and methods in the fight against doping. Forensic Science International. 2011; 213(1-3): 20–34.
18)    Pitsiladis Y. P. et al. An integrative ‘Omics’ solution to the detection of recombinant human erythropoietin and blood doping. Br J Sports Med 2014;48:856-861
19)    http://www.athleticsmanagers.com/users/46/69/federico-rosa.html
http://www.theguardian.com/sport/2015/apr/13/athletics-kenya-doping-bans-agents
20)    WADA 2014 Anti-Doping testing figures report.
21)    27.07.2015 UCI statement on Fabio Taborre and UCI Professional Continental Team Androni Giocattoli-Sidermec.
22)    World Anti-Doping Code 2015.
23)    14.09.15 WADA. PROHIBITED ASSOCIATION LIST.
24)    HIFK:n huippupelaaja kertoo: Näin vähän SM-liigassa tehdään dopingtestejä. 7.9.15 Iltasanomat.
 

Susanna Sokka

Susanna Sokka

viestintäpäällikkö

puh: 040 740 7477

email: susanna.sokka@suek.fi