Viestikapula -blogi

Viestikapula -blogissa käydään keskustelua puhtaasta urheilusta ja reilusta pelistä. Blogissa julkaistaan joka kuukausi yhden urheilijan tai urheilusta kiinnostuneen kirjoitus. Viestikapula kulkee eteenpäin, kun kirjoittaja haastaa seuraavan viestinviejän mukaan blogiin. Viestin ensimmäisestä osuudesta vastasi Tapio Korjus, joka laittoi viestikapulan liikkeelle toukokuussa 2008.

Voit kommentoida urheilijoiden näkemyksiä ja osallistua keskusteluun. Toimitus valvoo keskustelua ja käy läpi kommentit ennen niiden julkaisemista. Hyvän tavan vastaisia viestejä ei julkaista.

Kokemuksia dopingtestauksen ja fanikulttuurin eroista maailman pelikentiltä
Minä olen juuri se lentopalloilija, joka kertoi pari vuotta sitten saaneensa suonensisäistä nesteytystä tämän vuosikymmenen alkupuolella. Pelasin silloin Venäjän Superliigasssa. Joukkueen lääkäri viritti tippapullon hotellihuoneen lamppuun ja tuikkasi letkun käsivarteen. Meille pelaajille annettiin joka päivä seitsemän salaperäistä pilleriä, special vitamins kuulemma.
Kokemukseni Venäjällä erosivat niin paljon muista, ja siksi olen halunnut puhua niistä julkisuudessa. Suomalaiselle urheilijalle on automaatio mennä puhtailla papereilla ja pelata reilusti. Venäjällä näin omin silmin, miten rajoja venytetään: ei välttämättä tehdä mitään kiellettyä, mutta kikkaillaan kielletyn ja sallitun rajalla. Myös korruptio on voimakasta, johon me suomalaiset ei olla totuttu.
 
Suomi on monessa asiassa edelläkävijä, myös reilussa pelissä. Olen Suomessa tottunut siihen, että dopingtestit sujuvat moitteettomasti. Tiedän aina, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja minulla on turvallinen olo. Testitilanne on rento ja testaus nopeaa – paitsi jos jään jauhamaan testaajien kanssa huvikseni.
 
Ulkomailla kaikki dopingtestit eivät ole todellakaan menneet oppikirjan mukaan vaan olleet aikamoista sähellystä. Siinä tulee itelekin turvaton olo ja huoli omasta oikeusturvasta, vaikka tiedän olevani puhdas. Onneksi arvokisoissa dopingtestit on aina järjestetty viimosen päälle.
Myös fanituksessa ja katsomokäytöksessä on isoja eroja. Kun pelasin Kreikassa, eka paikallisottelu jännitti snadisti. Kentälle lensi mitä sattuu: kolikoita, sytkäreitä, jne. Katsomosta heitettiin kentälle jopa pommi, joka vei hetkeksi kuulon joukkuekaveriltani Matti Hietaselta. Katsojat räkivät päällemme. Hurjaa menoa. Kieltäydyinkin pelin jälkeen menemään haastatteluun kentälle ennen kuin katsojat olivat lähteneet.
 
Täällä Turkissa meteli otteluissa on kova, mutta fanikulttuuri on jees. Ei ainakaan tarvitse jännittää kentälle menemistä. Suomen fanit ovat kuitenkin parhaita ja erottuvat aina positiivisesti. Vaikka suomalaiset pitää hauskaa peleissä, yleisö osaa käyttäytyä. Haluamme omalla pelillämme tehdä fanimme yhtä ylpeiksi meistä kuin me olemme heistä.
 
Olli-Pekka "Lelu" Ojansivu 
lentopalloilija
 
Olli-Pekka Ojansivu haastaa Viestikapula-blogin seuraavaksi kirjoittajaksi jalkapalloilija Kasper Hämäläisen, joka pelaa Puolassa. Ojansivu toivoo erityisesti kuulevansa puolalaisesta fanikulttuurista. 
 
Susijengin fani-ilmiö on tuonut kuudennen pelaajan koriskentille
Antti Zitting
Suomen itsenäisyyden juhlavuoden teema – Yhdessä – kantaa hedelmää
Laura Raitio
Suomalainen liikuntakulttuuri vahvistuu yhdessä
Timo Ritakallio
Suomi 100 on urheilun juhlaa
Sanni Grahn-Laasonen
Susanna Sokka

Susanna Sokka

viestintäpäällikkö

puh: 040 740 7477

email: susanna.sokka@suek.fi