Astman hoidossa käytettävistä lääkeaineista osa on urheilussa sallittuja, mutta yleisesti käytettyjen joukossa on myös kiellettyjä lääkeaineita. WADAn ohjeistuksen mukaan tulee ensisijaisesti käyttää sallittuja vaihtoehtoja. Mikäli tasomäärittelyn piiriin kuuluva urheilija joutuu käyttämään kiellettyä lääkeainetta, tulee sille hakea erivapautta.
Astma on pitkäaikainen keuhkosairaus, johon kuuluvat keuhkoputkiston limakalvotulehdus ja siihen liittyvä keuhkoputkien lisääntynyt supistumisherkkyys. Limakalvotulehdusta hoidetaan inhaloitavalla glukokortikoidilla, jolla pyritään estämään tulehdusreaktiota keuhkoissa. Keuhkoputkien supistumista estetään ja laukaistaan avaavalla lääkkeellä, kuten β2-agonistilla. Astmaa sairastaa lähes 10 prosenttia suomalaisista ja siksi astmaa sairastavia urheilijoitakin on paljon. Kestävyysurheilu kylmässä ympäristössä herkistää astman synnylle.
Astman hoidossa yleisimmin käytettävistä lääkeaineista sallittuja ovat muun muassa inhaloitavat glukokortikoidit ja osa β2-agonisteista keuhkoinhalaationa (salbutamoli, formoteroli, salmeteroli ja vilanteroli) rajatulla annostuksella. Muut β2-agonistit ovat kaikkina aikoina kiellettyjä myös keuhkoinhalaationa. Glukokortikoidit ovat kiellettyjä kilpailuaikana annosteltaessa suun kautta, peräsuoleen tai injektiona pistospaikasta riippumatta.
β2-agonistit
β2-agonistit kuuluvat avaavien astmalääkkeiden ryhmään, koska ne laajentavat supistuneita keuhkoputkia ja estävät niiden uudelleen supistumista. β2-agonistit, kuten fenoteroli, terbutaliini ja indakateroli ovat kiellettyjä kaikkina aikoina ja niiden käyttö vaatii erivapauden, mikäli urheilija kuuluu tasomäärittelyn piiriin. Poikkeuksena ovat seuraavat sallitut vaihtoehdot:
- keuhkoinhalaatioina käytettävä formoteroli, sallittu määrä enintään 54 mikrogrammaa vuorokaudessa. Formoterolin käytölle tulee kuitenkin aina olla erivapaus kaikilla annoksilla, myös keuhkoinhalaationa käytettäessä, mikäli urheilijalla on myönnetty erivapaus S5-ryhmän diureetin (esim. furosemidi, hydroklooritiatsidi, spironolaktoni) tai peiteaineen käytölle.
- keuhkoinhalaationa käytettävä salbutamoli, sallittu määrä korkeintaan 600 mikrogrammaa 8 tunnin aikana ja enintään 1600 mikrogrammaa vuorokaudessa. Salbutamolin käytölle tulee kuitenkin aina olla erivapaus kaikilla annoksilla, myös keuhkoinhalaationa käytettäessä, mikäli urheilijalla on myönnetty erivapaus S5-ryhmän diureetin (esim. furosemidi, hydroklooritiatsidi, spironolaktoni) tai peiteaineen käytölle.
- keuhkoinhalaationa käytettävä salmeteroli, sallittu määrä enintään 200 mikrogrammaa vuorokaudessa.
- keuhkoinhalaationa käytettävä vilanteroli, sallittu määrä enintään 25 mikrogramaa vuorokaudessa
Korkeammin annoksin inhalaationa, esimerkiksi sumuteliuoksena astmakohtauksen yhteydessä, ja muulla tavoin kuten tabletteina tai mikstuurana niiden käyttö on urheilussa kiellettyä ja vaatii erivapauden.
Glukokortikoidit
Astman lääkehoidossa tärkeintä on astmatulehduksen rauhoittaminen inhaloitavalla glukokortikoidilla ja siksi niitä kutsutaan hoitaviksi astmalääkkeiksi. Glukokortikoidit ovat urheilussa sallittuja keuhkoinhalaationa.
Astman pahenemisvaiheen hoidossa voidaan tarvita glukokortikoideja suun kautta otettuna tai vaikeassa astmakohtauksessa laskimonsisäistä annostelua. Glukokortikoidit ovat kuitenkin kiellettyjä kilpailuaikana annosteltaessa suun kautta, peräsuoleen tai injektiona pistospaikasta riippumatta. Mikäli tasomäärittelyn piiriin kuuluva urheilija osallistuu kilpailuihin lääkityksen aikana, tulee glukokortikoidilääkitykselle olla voimassa oleva erivapaus. Mikäli glukokortikoidilääkitys on lopetettu ennen kilpailua varoaikana, kielletyn lääkeaineen pitoisuudet saatavat ylittää raportointirajan dopingnäytteessä vielä kilpailun aikana. Urheilija voi kuitenkin hakea erivapautta Kansainvälisen erivapaustandardin mukaan takautuvasti positiivisen dopingtestituloksen jälkeen (jollei urheilija ole hakenut sitä etukäteen), silloin kun kiellettyä glukokortikoideija on käytetty vain kilpailujen ulkopuolella varoajan kuluessa (mutta ei kilpailun aikana). Tällöin on kuitenkin hyvä varmistaa etukäteen, että erivapauden myöntämiseen tarvittavat ehdot täyttyvät. Urheilijalla tulee olla potilasasiakirjat valmiina, jos erivapautta on haettava dopingtestin jälkeen takautuvasti. Kilpailuaika alkaa kilpailua edeltävänä iltana klo 23.59 ellei sitä ole toisin määritelty.
*Tabletteina annosteltuna varoaika eli aika viimeisestä annoksesta kilpailuajan alkuun on 3 vuorokautta paitsi triamsinolonille 10 vuorokautta.
Sairauskertomusta koskevat vähimmäisvaatimukset erivapautta haettaessa
WADAn ohjeistuksen mukaiset vaatimukset erivapauden myöntämiselle ovat hiukan tiukempia astman diagnostisten vaatimusten suhteen normaaliin Suomen hoitokäytäntöön verrattuna. Erivapautta haettaessa pitää pystyä perustelemaan, miksi ei voida käyttää sallittua vaihtoehtoa. Lisäksi erivapauden myöntämisen ehtona on astmadiagnoosin osoitus keuhkofunktiotutkimuksella eli spirometrialla. Kun urheilija hakee erivapautta astmaan käytettävään lääkitykseen, sairauskertomuksessa tulee esittää vähintään:
- astmaan liittyvä täydellinen sairaushistoria
- tulokset lääkärin suorittamasta kliinisestä tutkimuksesta, erityisesti hengityselimistön osalta
- spirometrialöydökset, joissa tulisi olla osoitettavissa jokin seuraavista:
- hengitysteiden ahtautuminen, joka palautuu lyhytvaikutteisen β2-agonistin inhalaation jälkeen (uloshengityksen sekuntikapasiteetti eli FEV1 paranee vähintään 12 prosenttia)
- diagnostinen keuhkoputkien poikkeava supistumistaipumus, jollain soveliaalla altistuskokeella.
- tutkimuksen suorittaneen lääkärin koko nimi, erikoisala ja yhteystiedot (osoite, puhelinnumero, sähköposti)
- lääketieteelliset perusteet sille, miksi hoidoksi vaaditaan juuri kyseinen urheilussa kielletty lääkeaine, jos sille on olemassa teholtaan vastaava, urheilussa sallittu vaihtoehto.
Huom! Ennen murrosikää tehty astmadiagnoosi pitää varmistaa uudelleen murrosiän jälkeen ennen erivapauden hakemista.
